Niin kuin tuuli, niin kuin viima.
Niin kuin pakkasilma.
Kylmää on sisällä, kylmää on aina.
Kylmää on sinua ilman.
Rakas, muista siellä, päällä pilviharson:
Täältä kaukaa sua aina katson.

Pieni pyyntö Wonkan jälkeläisten omistajille: pidättehän varsoista huolta, että niistä voisi jonain päivänä tulla yhtä hienoja kuin isästään.

Wonka on oikea naistenmies, niin hevostyttöjen kuin ihmistyttöjen mieleen
Mutustelen viimeiset palaset eväsleivistäni, ja hörppään teekuppini tyhjäksi, ennen kuin lähden kävelemään oritarhaa kohden, riimunnarua kädessä heilutellen. Ketään muita ei ole enää ulkona kuin Wonka, ja se ottaa minut hirnuen ja steppaillen vastaan. Avaan portin ja nappaan oria päitsistä kiinni, sen höristessä innoissaan. Hymyilen orin innokkuudelle, ja repsuttelen sitä hetken harjantyvestä, ennen kuin lähden taluttamaan sitä tallia kohden. Wonka kulkee hieman edelläni, ja kävelee rauhattomasti ponkoillen, rauhoittelen sitä jutellen, ja kerron sille, että se kyllä pääsee sisään vähemmälläkin hötkyilyllä. Kun pääsemme talliin, talutan Wonkan suoraan pesupaikalle. Joudumme kulkemaan tammojen karsinoiden ohi, ja tokihan Wonkan on pakko höristellä tyttösille. Laitan sen pesarille kiinni, ja harjailen sen verkkaisesti. Wonka tykkää kun sitä rapsutellaan, mutta pään harjaaminen tuottaa joskus hieman ongelmia, Wonka kun meinaa hieman aristaa päätään. Puhdistan kaviot, ja Wonka nojailee täysillä aina kulloinkin nostettavan jalan puoleen. Samaa se tekee kengittäjienkin kanssa, ja on saanut useat kenkääjät raivon partaalle, juuri tuosta syystä. Päätän, että en sittenkään tänään lähde ratsastamaan, vaan liikutan orin juoksuttamalla. Käyn hakemassa varustehuoneesta liinan, Wonkan steppaillessa pesarilla, ja kun tulen takaisin liinan kanssa, se hieman luimistelee ja näyttää nyrpeää naamaa, kun joutui odottamaan. Talutan orin liinassa lähikentälle, ja annan Wonkan kävellä haluamaansa tahtiin kumpaankin suuntaan melkein vartin. Sitten pyydän ravia, ja Wonka lähtee innokkaasti reippaaseen raviin, korvat hörössä ja sievässä muodossa. Ravailun jälkeen pyydän laukkaa, ja se noudeekin näpäkästi, ja meinaa välillä kiihtyä liiankin lujaksi. Kun olen juoksuttanut oria n. puolituntia, tulee mieleeni mukava ajatus: lähteä maastoretkelle ilman satulaa, kun syyskuinen ilta on jo pimennyt ja tiet tyhjentyneet. Talutan orin talliin, ja pistän sille suitset päähän, ja pyydän erästä tallityttöä, joka juuri antaa hevosille iltaruokia, punttaamaan minut selkään.

Lähdemme pihasta käppäilemään kohti metsäpolkuja. Wonka tepastelee, ja on selvästi innoissaan myöhäisestä maastoretkestämme. Sen lämmin selkä tuntuu hyvälle, ja laulelen hiljaisella äänellä, Wonkan kävellessä rauhassa eteenpäin. Nostan ravin, ja alun intoilun jälkeen Wonka suostuu ravaamaan rauhassa. Laukkaammekin hieman, ennen kuin käännän Wonkan kotia kohti. Tallinpihalla viimeinen tallityttö on juuri lähdössä kotiin, mutta pysähtyy vielä kysäisemään, kuinka maastolenkki meni. Kerron Wonkan olleen yhtä rauhallinen kuin aina, ja kehun, kuinka hienosti ori osaa käyttäytyä pelottavissakin tilanteissa. Tyttö hymyilee ja taputtaa Wonkaa kaulalle, ennen kuin lähtee ajamaan kotiin. Talutan orin sisään, ja otan siltä nopeasti suitset pois, ja virautan sen hieman kuraiset jalat - Wonka ei ole pesulla käymisestä moksiskaan. Päästän orin irti ketjuista, ja se kävelee tottuneesti karsinaansa. Nakkaan sillekin iltapöperöt, ennen kuin sammutan valot ja lukitsen tallinoven.

Aamulla tulen tallille jo hyvissä ajoin, ja heti ensimmäiseksi, kun Wonka on saanut syötyä, harjaan sen ja laitan sille varusteet. Satulaa laittaessani se hieman luimistaa ja koittaa väistää alta pois, mutta lopettaa heti kun komennan sitä. Talutan orin maneesiin, ja pysäytän sen keskihalkaisijalle. Lasken jalustimet ja kiristän hieman vyötä, Wonkan seistessä rauhassa aloillaan. Pomppaan selkään, ja Wonka koittaa lähteä kävelemään, mutta pysäytän sen uudestaan. Kun ori taas seisoo rauhassa, kiristän vyön loppuun, ja pidennän jalustimia yhdellä reiällä. Maiskautan, ja ori lähtee kävelemään kaviouraa pitkin. Alkukäyntien jälkeen pyydän ravia, mutta Wonkapa nostaakin suoraan laukan. Pidättelen sitä, ja se siirtyy reippaaseen raviin. Teen paljon puolipidätyksiä ja voltteja, ja saan Wonkan rauhoittumaan. Verryttelyn jälkeen nostan laukan, ja teen muutamia ympyröitä kumpaankin suuntaan, ja samalla laukanvaihtoja. Hyppäämme yhden okserin yli, ennen kuin otan ravin kautta käyntiin. En viitsi tänään rasittaa Wonkaa kovinkaan paljoa, kun huomenna on estekisat toisella paikkakunnalla. Olen tyytyväinen, kun sain orin niin helposti sievään muotoon, ja se hyppäsikin kohtuu rauhallisesti ja keskittyen, mikä on sille aika harvinaista, joten lopetamme aika pian. Vien pojan takaisin talliin, missä tallityttö hoitaa sen ja vie tarhaan, samalla kun itse pakkailen kisavarusteita.

Seuraavana aamuna olen tallilla jo varhain, mutta silti ehtii tulla kiire, kuten aina. Kiitän onneani että Wonka on helppo lastattava, nytkin se kulkee mukisematta autoon ensiyrittämällä. Matka kestää kolme tuntia, mutta Wonka ei inahdakaan, vaan mussuttaa tyytyväisenä heiniään. Perillä puran hevosen ja varusteet, ja Wonka haistelee ihmeissään uusia hajuja, hirnuu jokaiselle ohikulkevalle hevoselle, ja steppailee paikoillaan. Juotan sen, ja alan laittamaan varusteita. Kun verryttelyn aika koittaa, koetan ratsastaa Wonkaa mahdollisimman pehmeällä kädellä, kun tiedän sen rauhoittavan Wonkaa. Yleensäkin, pehmytkätinen ja tasapainoinen ratsastaja, joka uskaltaa ja osaa pyytää siltä kunnollista käyttäytymistä, saa sen kulkemaan parhaiten. Kun meidät kuulutetaan radalle, olen hermostuksesta puolikuollut. Wonka on kuitenkin onneksi oma herrasmiesmäinen itsensä, ja vaikka töppäänkin parin esteen lähestymiset täysin, Wonka onnistuu loikkimaan radan puhtaasti läpi. Radan jälkeen lykkään orin hoitajalle, ja käyn ostamassa juotavaa. Hoitaja kävelyttää hikistä ja hirnatelevaa oria hetken, ja odottelemme että se kuivuu, ennen kuin pakkaamme kimpsut ja kampsut ja lähdemme kotia kohti. Tallilla laitan Wonkan karsinaansa, annan sille heinät ja porkkanoita, ja ripustan ruusukkeen karsinan oveen muiden seuraksi. Kiitän hoitajaa lämpimästi avusta, ja lähden kotia kohti.

o. Herra Wonka  sph, 141 cm	i. Kapinallinen  sph, 145 cm	ii. Kapinoitsijaton  sph, 143 cm
		ie. Kaipauksellinen  sph, 145 cm
	e. Tuulikki  sph, 145 cm	ei. Sympin Sirppi  s(p)h, ei mitattu
		ee. Salon Emelia  s(p)h, ei mitattu

Sukuselvitys:
Wonka on paljon toivottu tilausvarsa, päätin heti että Helinästä tahdon vauvan, ja kun sieltä vielä löytyi sopivat suvuttomat sph:t vanhemmiksi, oli kaikki paremmin kuin hyvin :> Wonkan isä Kapinallinen on 145cm korkea sph-ori, joka nykyään on minun omistuksessani. Se ei juurikaan ole kisannut vielä, mutta tulee takuuvarmasti näyttäytymään koulukentillä useaan kertaan, koulutukseltaan se on ko. HeA, 100cm, 80cm. Wonkan ii. Kapinaitsijaton on tummaruunikko pienhevosori, 143cm korkea komistus. Kapinoitsijaton kisailee vielä silloin tällöin HeA-luokkia, mutta toimii nykyään lähinnä siitosorina. Se on kantakirjattu III-palkinnolle, ja se on saanut useita hienoja jälkeläisiä. Kapinoitsijaton on rakenteeltaan aika raskas ja muhkea, ja sillä on korkeat askeleet. Wonkan iii. Katsekontakti on hurmaava tummaruunikko-ori, juuri ja juuri pienhevoskokoinen. Se on kilpaillun HeC-HeB-luokkia aluetasolla, ja sijoittunutkin parikertaa. Yleensä se menee tasaisen tappavasti, suuria huippukohtia sen radoissa ei ole, mutta ei isompia epäkohtiakaan. Katsekontaktia valmensi nuorempana virtuaalimaailman silloinen kirkkain tähti, Kemeliina, joka kouluttaa hevosista todella pehmeitä ratsastaa, ja valmentaessaan ihmisiä hän painottaa erittäin pehmeitä ja pieniä apuja, ja istunnan suurta merkitystä. Iie. Kaunistumaton on hieno ilmestys, tumma tähtipäätamma, joka on kantakirjattu III-palkinnolle. Se on kisaillut HeB-tasolla kierrellen Pohjoista Virtuaalimaailmaa. Iei. Karmonen on tyttärensä tavoin HeB-tasoinen aluekisahevonen, varustettuna hurmaavalla ja tempperamenttisella luonteella. Wonkan ie. Kaipauksellinen on mukava rautias tamma, 145cm korkea kouluratsu. Se on kisannut jopa vaativalla tasolla kansallisissa kisoissa, ja sen suurin meriitti taitaa olla "Suhulinnan Suomenhevosvoittaja 2003". Wonkan iei. Tähti-Taival on ex-ravuri, joka nuorempana juoksi pari starttia, mutta joka luonteensa takia siirtyi ratsuksi. Se ei ole kilpaillut ollenkaan, mutta on kyllä aivan mukava ja toimiva ratsu. Wonkan iee:kin on kouluhevonen, Sirkun-Suvi, joka on näppärä pienhevostamma, vain 140cm korkea pirtsakka kouluneiti. Se on kisannut nuorempana esteitäkin, mutta ilman mainittavaa menestystä.

Wonkan emä Tuulikki on minulle vanha tuttavuus, meidän Tuutikki on nimittäin vieraillut sen luona, silloin kun Tuulikki vielä oli Pilkun omistuksessa. Tuulikki on myöskin 145cm korkea sph, kaunis rautias. Tuulikkikin taitaa olla koulupainotteinen, ainakin kisakalenterista päätellen, mutta silti taidan värkätä Wonkasta itselleni ihan yleishevosen. Emän puolelta suvusta ei valitettavasti ole muuta tietoa.