Pikaisesti katsottuna kovaa ja realistisesti treenaamisen mahdollisuus näyttää olevan se pääjuttu. Esim. munille potkiminen ja silmiin sörkkiminen onnistuu painiakin treenanneelta ja vanhojen IP-treenimetodien sijaan uutta systeemiä voi treenata täyttä voimaa käyttävää treenikumppania vastaan. Tämän avulla tekniikat muotoutuvat ja treenaajat kehittyvät.
Tekniikkapuolella ykkösenä tuntuu lähinnä olevan kaverin kontrolloiminen jotta päästäisiin käyttämään omaa asetta. Tämä edellyttää lähitilanteissa painitaitoja.
Menetelmän kehittämisessä on ollut mukana painijoita, judokoja ja mm. Marc Denny. www.dogbrothers.com
Maassa tappeleminen voi tuntua taistelukentällä typerältä, mutta näitä tekniikoita on käytetty sotakentillä ja vaikuttaa siltä, että lähestymistapa voi olla onnistunut. Esim. itse en ole nähnyt täysillä käytävää tappelua jossa ei jossain vaiheessa mentäisi maihin vaikka tappelijat olisivat treenanneet pystylajeja.
Suomalainen Lähitaistelun käsikirja (2004) ei näytä sisältävän yhtään painitekniikkaa?
Systema ainakin sisältää painijuttuja, mutta entä esim. Krav Maga, Senshido tai Scars? Onko niissä?
Systema ainakin sisältää painijuttuja, mutta entä esim. Krav Maga, Senshido tai Scars? Onko niissä?
Jonkun näköistä painia oli Krav Maga näytöksessä jonka näin vuosia sitten. Uhri oli alla ja toinen muistaakseni kuristi päältä vai oliko siinä peräti puukkokin mukana. Vähän niinkuin tässä krav maga kuvassa:
Tässä muutamia kuvia jossa ollaan maassa:
Tässä lähitaisteluun liittyvä artikkeli ruotuväestä Itsepuolustusta lapiolla
Teksti: Heikki Gerlander Lähitaistelun Käsikirjassa opetetaan kenttälapion käyttämistä lähitaistelussa. Kapteeni Ville Haapala Kontiolahden varuskunnasta, miten lapio käy aseesta?
- Kenttälapio ei ole mikään ensi- tai edes toissijainen ase, vaan sitä käytetään kun ei enää ole muita vaihtoehtoja. Kenttälapiota tai -kirvestä voidaan käyttää siinä missä mitä tahansa muuta kättä pidempää jolla voi satuttaa toista.
Mitkä ovat vahvuudet ja heikkoudet käytettäessä lapiota lähitaistelussa?
-Tässä kannattaa käyttää maalaisjärkeä, lapio on aina parempi kuin nyrkki, mutta huomattavasti paljon huonompi kun mikään ampuma-ase.
Onko tämä jokin uusi asia?
- Ei kenttälapion käyttö mikään uusi asia ole, se on aina kuulunut tilapäisvälineenä lähitaistelukoulutukseen. On hyvä kokeilla, varsinkin näillä uusilla lapioilla, miten niillä lyödään, että sitten tositilanteessa homma luontuu. Kenttälapioharjoitukset ovat samalla lailla osa koulutusta kuten niin sanottu rynkkyjumppa.
Opetetaanko varusmiehille lähitaistelua lapiolla tai muilla tilapäisvälineillä?
- Kenttälapion käyttöä kokeillaan osana lähitaisteluharjoituksia. Lapiolla pyritään lyömään vastustajaa pistolyönneillä. Laajat kaariliikkeet ovat helposti torjuttavissa. Välillä harjoitellaan puutolppia vastaan, niin silloin saadaan vähän tuntumaa kunnon iskuihin. Ainoastaan sotilaspoliisit saattavat harjoitella toisiaan vastaan suojapuvuissa.
Luetaanko bofferimiekkailu lähitaistelukoulutukseksi (mää olin haka miekan ja tikarin yhteiskäytössä).
Juu pistot on hankalia torjuttavia, etenkin pimeällä/hämärällä. Kaarevat iskut voi hahmottaa huomattavan helposti ja alta ehtii pois, mutta pistossa ei parhaimmillaan näe kuin pienen kehon liikkeen. En tiedä miten tositilanteessa, mutta bofferihommissa oli pidemmällä "aseella" varustetulla tyypillä niskaote tästä johtuen (lähelle hankala päästä ja pimeys vaikeutti tilaisuuksien hakemista/löytämistä).
miten muuten tositilanteessa (onkohan tutkimuksia tehty), onko ihminen pääsääntoisesti aggressiivisen päällekäyvä vai pyrkiikö pitämään etäisyyttä opponenttiin ja odottaa tovereita apuun tai odottaa tilaisuuttaa käydä päälle.
Esimerkki: Eli että jos juoksuhaudassa tai rakennuksessa kohtaat vihollisen (tavallinen jantteri) niin onko todennäköisempää että kyseinen ukko tarttuu pistimeen ja käy päälle suoraa päätä, vai onko todennäköisempää että muodostuu sellainen käsikähmä, jossa vastustaja pyrkii toimimaan varovaisesti?
Miten on odotettavissa jos kohtaan vaikka vihollisen erikoismiehen? Minä bofferia ( ) ja nyrkkeilyä harrastelleena vastaan ihan oikeaa lähitaistelua harjoitellut vihollinen. Tilanne ei suosi kumpaakaan, eli lähitaistelu alkaa kunnon länkkäri ja hollywood tyyliin. Purenko nurmea automaattisesti ensimmäisen sekunnin jälkeen vai onko minulla mahdollisuuksia jopa peitota vastustaja (jopa tuurilla)? Kättäpidempänä rynkyt joissa ei patruunoita, lapio ja pistin/puukko?
[ Muokattu 08.08.2007, 19:47:54 ] SJ turisi: Toisaalta olisi kivaa jos jakke jäksteri voisi kännykällä pirauttaa 0700-TULIVOIMAA ja tilata pari rakettia kun tukalatilanne sattuu eteen
Lähitaistelun Käsikirja, LähitstKäsik, 2004 tarjoaa ns. vähimmäismäärän ja sisällön kaikille annettavasta koulutuksesta. Koulutusta kaikilla aselajista ja koulutushaarasta riippumatta PAK mukaan P-kaudella 8h itsepuolustus- ja kamppailukoulutusta, 8h lähitaistelukoulutusta. E-kaudella. 9h lähitaistelukoulutusta. J-kaudella: 9h lähitaistelukoulutusta.
Näillä tuntimäärillä ei luonnollisestikaan ole mahdollista kouluttaa juuri muuta kuin aseenriiston estäminen ja henkilökohtaisen aseen/aseiden käyttämistä lyömäaseena sekä periaatteita kylmistäaseista ja aseettomasta taistelusta.
Tietenkin koulutuksen sisältö, laatu ja määrä valitettavasti vaihtelee joukko-osastoittain. Valitettavasti osa kantahenkilökuntaa ei ole aiheeseen riittävästi perehtynyttä. Toki osassa yksiköitä koulutusta annetaan reilusti yli PAK määräämien tuntimäärien ja sisältöön sitten kuuluukin paljon muuta kuin LähitstKäsik, 2004 tarjoama pintaraapaisu mutta ko. henkilöt sitten palvelevatkin 12kk ja saavat koulutuksen tehtäviin jossa ko. taito on erityisen tarpeellinen.
Yleisesti ottaen on syytä muistaa että lähitaistelu on taistelua jossa lähietäisyydellä oleva vihollinen pyritään eliminoimaan mahdollisimman tehokkaasti ja nopeimmalla käytettävissä olevalla keinolla. Ensisijaisesti luonnollisesti henkilökohtaisella aseella ampumalla, pistämällä ja lyömällä. Mikäli mitään ampuma-asetta ei ole käytettävissä käytetään kylmiä aseita ja tilapäisvälineitä: kivi, keppi jne.... Tarvittaessa vihollinen eliminoidaan omaa kehoa aseena käyttäen. -> Tämä paatos vain siksi että suurin osa sekoittaa lähitaistelun voimankäyttöön tai itsepuolustukseen.
Sotilas Krav Magasta löytyy kaikki taistelukentällä tarvittavat lähitaistelun periaatteet.
22v kamppailulajeja harrastaneena, viimeiset 6 opettaneena olen omasta mielestä löytänyt olellisimmat periaatteet sotilas Krav Magasta sekä jotain hyviä elementtejä Defendosta. Ns. Perinteiset kamppailulajit antoivat hyvän pohjan ennen kuin -96 siirryin Krav Magan puoleen.
Mikään laji ei luonnollisestikaan ole ylitse muiden, toinen sopii toiselle jne. Tärkeintä kuitenkin on että harjoittelee ja tietää mitä varten harjoittelee. Ja kun analysoitte katutappeluita, UFS, NHB vast otteluita niin ottakaa toki huomioon että käytössä ei pääsääntöisesti ole taisteluvarustusta eikä aseita.
Eli olisin kuollut. SJ turisi: Toisaalta olisi kivaa jos jakke jäksteri voisi kännykällä pirauttaa 0700-TULIVOIMAA ja tilata pari rakettia kun tukalatilanne sattuu eteen
Itselläni on ruusuisempi kuva Krav Magasta mitä monella tapaamallani kyseisen lajin harrastajalla.
Olen törmännyt moneen Krav Magaa harrastaneeseen jotka eivät omien sanojensa mukaan ”osaa mitään”. Syy: Tekniikoita tulee niin paljon ja nopeasti, että perusjutut jäävät pimentoon. Moni Magan harrastaja on kyllä treeneissä potkinut ja lyönyt oikeasti, mutta tilanteen dynamiikka on kunnollisen sparrauksen puutteen vuoksi usein hakusessa. Nämä kommentit ovat siis peräisin Krav Magaa kohtalaisen pitkälle harrastaneilta. Tyypit alkoivat treenata ns. kamppailulajeja, jotta oppisivat skenaarioiden näyttelemisen sijaan oikeasti taistelemaan.
Krav Magaa voi toki harjoitella monella eri tavalla, mutta siinä mennään yleensä temppu kerrallaan. Taputuslajien hyöty on siinä, että sparrin osuus treeneistä on niin suuri, että väki kehittyy oikeasti vääntämään spontaanisti toimien aina niin pitkälle, että toinen luovuttaa.
En usko, että Lähitaistelun käsikirja on onnistunut tavoitteissaan. Esimerkiksi nyrkillä lyöminen. Miksi opetetaan lyöntejä joita tehdessään useimmat rikkovat ranteensa niin, että tällä kädellä ei sen jälkeen keppiä tai kiveä juuri käsitellä hienomotoriikkaa vaativasta aseenkäytöstä puhumattakaan?
Uskon, että lähitaistelutemppuja opetteleva, mutta sparraamaton kaveri menee hämilleen, jos juttu ei menekään ihan nappiin tai vihollinen tekeekin vastaliikkeenä jotain sellaista jota ei tunnilla opetettu.
On totta, että varusteet päällä kovien tekniikoiden treenaaminen tuo mukanaan realismia. Mutta vastaavasti kamppailupuolella kyetään tilanteen dynaamisuuden avulla saavuttamaan jotain joka korvaa esim. uimahousujen käytöstä aiheutuvat realistisuushaasteet mennen tullen.
Lisätään nyt tähän vielä vahvistu siitä, että pidän Krav Magan juttuja tehokkaina. Oletan, että parhaaseen tulokseen pääsee, kun treenaa rohkeasti eri lajeja ja hakee omalle fysiikalleen ja reaktioajoilleen sopivia ratkaisuja toimia eri tilanteissa.
Second kirjoitti: Luetaanko bofferimiekkailu lähitaistelukoulutukseksi
Boffereilla toisiaan hakkailevat harrastelee yleensä mättämistä sen verran paljon, että johan pitäisi olla todella lahjaton, jos ei siitä mitään hyötyä olisi.
Oletteko tutustuneet Ville Kaivosen Puolustaudu kirjoihin ja DVD:hin? Niissä opetetaan realististaharjoittelua eikä mitään tekniikoita. Uusimmasaa teoksessa keskitytään veistä vastaan kamppailuun , Kaivonen on saanut jostain käsiinsä mm. turvakamerakuvaa realistisista veitsitappelu tilanteista, haastatellut rikollisia, uhreja yms taustatietoa. Muuten Usassa nykyinen BJJ pohjainen lähitaisteluoppi on saanut kovaa kritiikkiä sen toimimattomuudesta kentällä. Sanovat sen soveltuvan lähinnä sotilaspoliiseille, mutta ei muille silloin kun taistellaan omanhengen puolesta.
miten muuten tositilanteessa (onkohan tutkimuksia tehty), onko ihminen pääsääntoisesti aggressiivisen päällekäyvä vai pyrkiikö pitämään etäisyyttä opponenttiin ja odottaa tovereita apuun tai odottaa tilaisuuttaa käydä päälle.
Esimerkki: Eli että jos juoksuhaudassa tai rakennuksessa kohtaat vihollisen (tavallinen jantteri) niin onko todennäköisempää että kyseinen ukko tarttuu pistimeen ja käy päälle suoraa päätä, vai onko todennäköisempää että muodostuu sellainen käsikähmä, jossa vastustaja pyrkii toimimaan varovaisesti?
Tämä lienee yksilöllistä. En tiedä kumpia on enemmän, päällekäyviä vaiko varovaisia, mutta molempia tyyppejä näyttäisi löytyvän. En myöskään tiedä onko tämä synnynnäistä vaiko opittua... no, meillä ainakin pojista vanhin on sitä varovaista sorttia (se ei uskalla hyökätä edes shakissa ) mutta seuraava onkin sitten selvästi hyökkäävämpi.
Second kirjoitti:
Miten on odotettavissa jos kohtaan vaikka vihollisen erikoismiehen? Minä bofferia ( ) ja nyrkkeilyä harrastelleena vastaan ihan oikeaa lähitaistelua harjoitellut vihollinen. Tilanne ei suosi kumpaakaan, eli lähitaistelu alkaa kunnon länkkäri ja hollywood tyyliin. Purenko nurmea automaattisesti ensimmäisen sekunnin jälkeen vai onko minulla mahdollisuuksia jopa peitota vastustaja (jopa tuurilla)? Kättäpidempänä rynkyt joissa ei patruunoita, lapio ja pistin/puukko?
No enhän minäkään mistään mitään tiedä mutta tuskin sen tilanteen aktiivinen vaihe kestää sitä ensimmäistä sekuntia pidempään kuitenkaan.
Eli reaktioaika lienee olennaisin tekijä. Eikä sellaista erikoismiestä olekaan jota ei kiväärinperä naamaan haittaisi, eli jos ehdit ensin ja osut kunnolla... tosin niiden oikeasti harjoitelleiden reaktioajat (johonkin järkevään toimintaan tuollaisessa tilanteessa) lienevät aika lailla nopeammat kuin keskimääräisen väestön.
Näin minäkin vähän veikkaan kummassakin tapauksessa, asia_tunti_uudella .
Kiinnostaa siinä mielessä että muut asiaan vihkiytyneet foorumilaiset asiasta tietävät.
SJ turisi: Toisaalta olisi kivaa jos jakke jäksteri voisi kännykällä pirauttaa 0700-TULIVOIMAA ja tilata pari rakettia kun tukalatilanne sattuu eteen
Jäi vielä vähän mietityttämään tuo sparrattavissa olevien lajien suhde lajeihin joissa opetellaan lähinnä liikkeitä joita ei voi tehdä treeneissä oikeasti.
Esim. munille potkaiseminen, silmien sörkkiminen, nivelien rikkominen ja luiden murskaaminen ovat juttuja joilla usein perustellaan ei-kilpailtavien lajien paremmuus taistelukentällä.
Munille potkiminen on potku. Potku väistetään tai torjutaan niin, kuin potku torjutaan. En usko, että löytyy esim. thainyrkkeilyä harrastavaa tyyppiä jolla ei olisi ikinä tullut potkua kasseille. Asia on siis tuttu ja sitä osataan varoa ja välttää. (Nykypäivän sotilaalla on muniensa edessä ballistinen suoja.)
Silmien sörkkiminen opetetaan ei-kilpailtavissa lajeissa yleensä lyöntinä. Lyönti väistetään tai torjutaan niin, kuin kamppailulajeissa lyönti torjutaan. Taas painiessa silmien painaminen sormilla onnistuu todennäköisesti paremmin siltä joka osaa painia paremmin. (Nykypäivän sotilaalla on silmiensä edessä suojalasit.)
Nivelien rikkominen vaatii nivelen vääntämistä. Monissa taputuslajeissa pyritään vääntämään lukkoja, joten kamppailuharrastaja osaa lähes jokaiseen vääntöyritykseen todennäköisesti useita käytännöllisiä vastahyökkäyskeinoja. Yksittäisten sormien vääntäminen on useissa lajeissa kielletty, mutta en usko niiden vääntelytreenin puutteen olevan se oleellisin juttu. Osaa painijakin sormista vääntää. (Pientä vääntösädettä ei ehkä tajua, mutta…)
Luiden murskaaminen edellyttää esim. runttaamista, lyöntiä tai potkua. Kuten sanottu sparratessa opitaan käyttämään kehoa, väistämään tai torjumaan. (Päässä nykypäivän sotilaalla on kypärä ja torsoa suojaa suojaliivit.)
Tuossa H2H:ssa oli mukana aseiden käyttäminen sekä niiden riistämisen estäminen, että aseellisen hyökkäyksen torjuminen. (puuttuu kamppailulajeista), BJJ:n matto, thainyrkkeilyn pysty (MMA:n perussetti). Kyseinen lähitaisteluohjelma on tuskin paras mahdollinen, mutta pitäisin sen täyden voimankäytön mahdollistavaa sparrauksen omaista lähestymistapaa hyvänä ajatuksena. Uskon, että tilanteessa jossa kaksi sotilasta yrittää tosissaan ottaa toisiltaan hengen pois paremmin menestyy se joka on tottunut nujuamaan voimaa käyttäen. Tämä kaveri osaa liikkua, reagoida, muuttaa toimintaansa ja kykenee aika lailla maalaisjärjellä toimien käyttämään myös kaikkia niitä likaisia temppuja joita ei-kilpailtavissa lajeissa opetetaan.
Voidaanko olettaa, että taistelukentällä vastassa on aina treenaamaton kaveri? Tyyppi joka ei osaa lyödä, torjua ja vääntää. Tyyppi johon lyönnit sekä potkut uppoavat ja joka ei osaa oikeasti hyökätä.
Jäi vielä vähän mietityttämään tuo sparrattavissa olevien lajien suhde lajeihin joissa opetellaan lähinnä liikkeitä joita ei voi tehdä treeneissä oikeasti. - WTF?enpä ole törmännyt lajiin missä ei voisi tekniikoita harjoitella treeneissä oikeasti vaikkapa ihan täydellä kontaktilla. (suojavarusteet toki pitää olla asian ja aiheen mukaiset, eikä pahempia vammoja ole syntynyt)
Esim. munille potkaiseminen, silmien sörkkiminen, nivelien rikkominen ja luiden murskaaminen ovat juttuja joilla usein perustellaan ei-kilpailtavien lajien paremmuus taistelukentällä. - Pitäisikö sotilaan treenata MMA / vast. kilpailtavaa lajia vain sen takia että voisi kilpailla? Ihan viikoittain "sparrataan" koulutuksessa sekä kevyessä (suojaliivi+varustevyö) että Raskaassa (raskasliivi, varustevyö, komposiittikypärä taisteluliivi, pitkäase) varustuksessa
Munille potkiminen on potku. Potku väistetään tai torjutaan niin, kuin potku torjutaan. En usko, että löytyy esim. thainyrkkeilyä harrastavaa tyyppiä jolla ei olisi ikinä tullut potkua kasseille. Asia on siis tuttu ja sitä osataan varoa ja välttää. (Nykypäivän sotilaalla on muniensa edessä ballistinen suoja.) - Kokeile huviksesi teräskuppi munasuojat päällä ja raskaanliivin läppäalhaalla ottaa vastaan potku nivusiin niin ettet menetä toimintakykyä hetkeksi.... anyway munile potkimisesta tuskin kannattaa tehdä numeroa kun helpommalla päsee käsittelemään esim. polvia ja sääriä
Silmien sörkkiminen opetetaan ei-kilpailtavissa lajeissa yleensä lyöntinä. Lyönti väistetään tai torjutaan niin, kuin kamppailulajeissa lyönti torjutaan. Taas painiessa silmien painaminen sormilla onnistuu todennäköisesti paremmin siltä joka osaa painia paremmin. (Nykypäivän sotilaalla on silmiensä edessä suojalasit.) - oletko ylipäätään perehtynyt ei kilpailtaviin lajeihin esim. defendo, krav maga tai senshido?
Nivelien rikkominen vaatii nivelen vääntämistä. Monissa taputuslajeissa pyritään vääntämään lukkoja, joten kamppailuharrastaja osaa lähes jokaiseen vääntöyritykseen todennäköisesti useita käytännöllisiä vastahyökkäyskeinoja. Yksittäisten sormien vääntäminen on useissa lajeissa kielletty, mutta en usko niiden vääntelytreenin puutteen olevan se oleellisin juttu. Osaa painijakin sormista vääntää. (Pientä vääntösädettä ei ehkä tajua, mutta…)
Luiden murskaaminen edellyttää esim. runttaamista, lyöntiä tai potkua. Kuten sanottu sparratessa opitaan käyttämään kehoa, väistämään tai torjumaan. (Päässä nykypäivän sotilaalla on kypärä ja torsoa suojaa suojaliivit.) - Jälleen kokeile itse: komposiittikypärä päässä ja vastustaja istuu päälläsi ja takoo päätäsi lattiaan/seinään tms... tai raskasluotisuojaliivi päällä ja vastustaja lyö pistävän piippulyönnin RK:n liekinsammuttajalla lisälevyyn. Ja jälleen yritä säilyttää toimintakykysi
Tuossa H2H:ssa oli mukana aseiden käyttäminen sekä niiden riistämisen estäminen, että aseellisen hyökkäyksen torjuminen. (puuttuu kamppailulajeista), BJJ:n matto, thainyrkkeilyn pysty (MMA:n perussetti). Kyseinen lähitaisteluohjelma on tuskin paras mahdollinen, mutta pitäisin sen täyden voimankäytön mahdollistavaa sparrauksen omaista lähestymistapaa hyvänä ajatuksena. Uskon, että tilanteessa jossa kaksi sotilasta yrittää tosissaan ottaa toisiltaan hengen pois paremmin menestyy se joka on tottunut nujuamaan voimaa käyttäen. Tämä kaveri osaa liikkua, reagoida, muuttaa toimintaansa ja kykenee aika lailla maalaisjärjellä toimien käyttämään myös kaikkia niitä likaisia temppuja joita ei-kilpailtavissa lajeissa opetetaan. - valitettavasti maalaisjärjenkäyttö tai ylipäätään järjenkäyttö lähitaistelutilanteessa jossa ei käytetä tuliasetta on aika myöhäistä, ihminen kun tuppaa toimimaan niin kuin on harjoitellut......
Voidaanko olettaa, että taistelukentällä vastassa on aina treenaamaton kaveri? Tyyppi joka ei osaa lyödä, torjua ja vääntää. Tyyppi johon lyönnit sekä potkut uppoavat ja joka ei osaa oikeasti hyökätä. - Varmaan aika itsestään selvää. Valitettavasti esim tuossa itärajan takana ihan oikeasti operatiivisille joukoille koulutetaan tehokasta lähitaistelua. (ei kamppailu urheilua)
Ylipäätään en ymmärrä mitä mietit kamppailu urheilun ja lähitaistelun vertaamisella? urheilu on urheilua jossa on sääntöjä ja jossa voitetaan pokaaleja sekä glooriaa Lähitaistelu on taistelua jossa taistellaan henkiinjäämisestä jotta päästään jatkamaan annettua tehtävää. Tosiasia nyt vaan on niin että sotilaan tulee harjoitella tehtävänmukaisessa varustuksessa ja mahdollisimman reality based tyyppisesti.
kantapeikko kirjoitti: Tosiasia nyt vaan on niin että sotilaan tulee harjoitella tehtävänmukaisessa varustuksessa ja mahdollisimman reality based tyyppisesti.
Reality based kuulostaa hienolta.
Suomalainen Lähitaistelun käsikirja kehottaa kuitenkin välttämään kiinni tarttumista ja painiotteita. Niitä tai edes irtaantumisia toisen otteesta ei sitten koko kirjassa käsitelläkään.
Matt Larsonin tekstiä Greg Thompsonin kirjasta H2H, Hand to hand combat.
…When fighting started in Afghanistan, we began to conduct post action interviews with Soldiers who had experienced hand-to-hand combat. We created procedures and an interview format that drew out important lessons that might otherwise be missed in a simple narrative. Among some of the many questions that we asked: What equipment was the soldier wearing? What was the tactical situation? In the years since then, we have conducted hundreds of these interviews and adjusted the curriculum to the new lessons learned. For instance, every hand-to-hand fight we have documented has involved grappling, but not a single one has involved only striking (although, striking is always part of grappling). Also, around thirty percent of the fights end with gunshots. Fighting in an environment where everyone is armed means that the fight is most frequently over who controls the weapons…
Kantapeikko: Mainitsit, että varusmieskaudella lähitaistelukoulutukseen tuntimäärä on 34 h/12 kk. Paljonko sen yli on päiväohjelmiin mahdollisuus laittaa ko koulutusta? Ja onko mahdollisuutta päiväohjelman lisäksi ottaa lisäoppia? Itselläni kun on muodostunut käsitys, että vaikka tuntimäärä olisi kymmenkertainen, niin vielä on taito hakusessa.
Olface excremento mea; non valeo
Omasta subjektiivisesta näkökulmasta tämä viimeisin Lähitst käsikirja on melkoisen epäonnistunut tekele. Opetettavat tekniikat ovat käyännössä lyöntejä ja potkuja eikä varsinaista graplingia tai edes maahanvientejä käsitellä. On vaikeaa käsittää mitä tekijöiden päässä on oikeastaan liikkunut, kun mietitään nykyaikaisen sotilaan varustusta. Suojaliivit ja taisteluvyö suojaavat vartaloa tehokkaasti lyönneiltä ja potkuilta, ja kun päästä löytyy vielä kypärä, on mahdollista että lähitstkäsikirjan mukaisilla tekniikoilla hyökkäävä taistelijamme hajottaa ensimmäisenä oman kätensä. Lyönnit ja potkut on tietysti opetettava, mutta painopisteen pitäisi mielestäni olla kaatojen ja maassa taistelemisen omaksumisessa (lukot eli nivelten murskaukset, kuristukset ja likaiset temput). Muistelen että kirjasta puuttuivat myös aseen riisto ja riiston estoon liittyvät tekniikat.
Lähitaistelukoulutuksien tärkeimpänä opetuskohteena olen kuitenkin pitänyt hallitun aggressiivisuuden opettamista koulutettaville. Siis sitä että uskalletaan olla se hyökkääjä joka käy päälle ensimmäisenä ja haluaa eliminoida vastustajansa. Pojilla tuntuu meinaan olevan helvetin vaikeaa saada terveellistä tappelemisen aggroa päälle selvinpäin. Ja se on se mikä useimmiten ratkaisee, oli laji tai tekniikka mikä hyvänsä.
[ Muokattu 10.08.2007, 12:30:14 ] A man who has not found anything to die for, is not fit to live. -Dr. Martin Luther King Jr.
Amatöörinä: eikös tuo maassa pyöriskely olle pikkuisen riskialtista jos siinä on muitakin pahiksia? Ettehän te nyt vaan puhu ainoastaan 1 vs 1 tilanteista? Meinaan vaan että äkkinäiselle tuntuu hyvältä idealta vetää vaikka pistolyönti kiväärillä pataan tai ylävartaloon, ja nimenomaan pysyä pystyssä. Mieluiten vaikka vielä niin että virittelee siinä samalla omaa asetta kuntoon että pääsee tulittamaan(häiriönpoisto RK:lla ei nyt yleensä sekuntia vie).
Meinaan vaan että jos niitä konnia on enempi kuin yksi niin ne runnoo mun nivelet (ja muutkin paikat) ennen kuin mä ehdin siitä yhdestä puristaa ilmat pihalle.
Ihan siis nöösipoikana kyselen, korjatkaahan virheelliset käsitykset!
No luonnollisesti jos käytössä on mitään kättäpitempää, niin sitä käytetään. Kivääri, puukko, kivi, halko tai lusikka-haarukka. Tarkoitin itse sellaista harvinaista tilannetta jossa taistelijalla ei ole oikein mitään millä kurmottaa, tai se on riistetty häneltä ja silti pitäisi vastaantullut vihulainen eliminoida ennenkuin se saa apuja/aseensa kuntoon.
Kaikki on aina niin tilannekohtaista että mitään suuria linjoja on vaikeaa vetää. Uskoisin että todennäköisimpiä lähitst tilanteita ovat ne joissa vyörytetään/puolustetaan asemia ja sattuu niin että samasta poterosta taistelevilta hepuilta vaan ase sanoo kliks. Kummallekkaan ei tule apua muilta lähimpään 15 sekuntiin koska muillakin on kiire. Tällöin tietysti käytetään sitä pitkää asetta ensin ja jos se riittää niin hyvä. Jos ei, niin pitää mennä lähemmäksi puukon kanssa. Jos sellaista ei ole sattunut mukaan, jatketaan nujakkaa jollain muulla kovalla. Viimekädessä käsin. Toinen tavallista todennäköisempi tilanne on asutuskeskuksessa, jossa vihollinen kohdataan kulmassa ja ollaan niin lähellä ettei pääasetta kyetä käyttämään. Tässä myöskään ei voida ottaa turvallista etäisyyttä ja ryhtyä suunnittelemaan munille potkua, vaan on mentävä sutena iholle ja jatkettava siitä.
Se käsitys lähitst tilanteesta ei minun mielestäni johda voittoon että kamppaillaan kuin potkunyrkkeilyottelussa jossa jäädään kyttäämään vastustajaa ja mallailemaan koukkuja ja suoria. Ja tähän nykyisen lähitstoppaan tekniikat vähän johdattelevat.
Sivuhuomautus häiriön poistosta: Kesto riippuu häiriöstä. Lippaanvaihto kestää noin 5 sekuntia, Laukeamattoman poisto reilun sekunnin, vinosyötön poisto noin 7 sekuntia. Ja nämä arvot aseenkäsittelyä harjoitelleelle joka osaa analysoida mikä on vialla.
A man who has not found anything to die for, is not fit to live. -Dr. Martin Luther King Jr.
Niin otin ajassa huomioon sen että 95% RK:n häiriöistä on laukeamattomia tms. Eipä ole tullut itseasiassa vinosyöttöä muuten kuin itse tekemällä koko aikana kun asetta olen käpistellyt (kymmeniä tuhansia laukauksia). Jos ei se viritysliikkeellä selviä niin sitten kannattaa suosiolla käyttää asetta lyömiseen ja sitten joskus katsoa ajan kanssa että mikä siihen tuli. Tietenkin sen verran pitää yrittää pysyä kärryillä että osaa arvioida että loppuko lipas mahdollisesti, sehän on kuitenkin myös äkkiä korjattu.
Niin tarkoitin tosiaankin että löydään se pistolyönti ja sitten tehdään jotain, eikä ihmetellä. Mieluusti tietenkin kokeilisi ensin että pääsisikö taas ampumaan, mutta jos ase ei toimi niin sitten löisin ja työntäisin sillä minkä ehtisin. Ja jos sääriin ja polviin pääsee potkimaan niin sitä myös. Mutta painia välttäisin kyllä niin pitkään kuin mahdollista.
Kummallekkaan ei tule apua muilta lähimpään 15 sekuntiin koska muillakin on kiire. Tällöin tietysti käytetään sitä pitkää asetta ensin ja jos se riittää niin hyvä. Jos ei, niin pitää mennä lähemmäksi puukon kanssa. Jos sellaista ei ole sattunut mukaan, jatketaan nujakkaa jollain muulla kovalla. Viimekädessä käsin. Toinen tavallista todennäköisempi tilanne on asutuskeskuksessa, jossa vihollinen kohdataan kulmassa ja ollaan niin lähellä ettei pääasetta kyetä käyttämään. Tässä myöskään ei voida ottaa turvallista etäisyyttä ja ryhtyä suunnittelemaan munille potkua, vaan on mentävä sutena iholle ja jatkettava siitä.
Se käsitys lähitst tilanteesta ei minun mielestäni johda voittoon että kamppaillaan kuin potkunyrkkeilyottelussa jossa jäädään kyttäämään vastustajaa ja mallailemaan koukkuja ja suoria. Ja tähän nykyisen lähitstoppaan tekniikat vähän johdattelevat.
Onko käsityksesi sitten se, että BJJ mukaisesti heitetään kivääri pois ja shootataan kaveri alas? Kylmien aseiden käyttö on paljon lähempänä potkunyrkkeilyn tekniikoita kuin painiotteita. Eli jos opetat kylmiä aseita ja lyöntejä/potkuja niin tekniikat tukevat toisiaan mutta painitekniikat ovat sitten oma opettelemisen asia. Kaikki on opeteltavissa mutta mistä revit ne tunnit???
Munille potkiminen yms on tehokkaita tekniikoita itsepuolustuksessa koska niillä voi saada vastustajan suojauksen pettämään vaikka ei suoraan osuisikaan ja sitten voi tehdä jatkotekniikoita. Mutta pelkästään niiden tekniikoiden kanssa ei pärjää vaan pitää osata myös sparrata muutenkin.
On vaikeaa käsittää mitä tekijöiden päässä on oikeastaan liikkunut, kun mietitään nykyaikaisen sotilaan varustusta. Suojaliivit ja taisteluvyö suojaavat vartaloa tehokkaasti lyönneiltä ja potkuilta, ja kun päästä löytyy vielä kypärä, on mahdollista että lähitstkäsikirjan mukaisilla tekniikoilla hyökkäävä taistelijamme hajottaa ensimmäisenä oman kätensä.
Tää oli aika hyvä pointti joka ei tullut itselle mieleen ollenkaan. Taidan unohtaa ne vanhat opit varusmiesajalta jolloin opeteltiin lyömään vastustajaa kenttälapiolla vartaloon ja päähän. Seuraavan kerran kun tulee tilaisuus niin täytyy kokeilla lähitaistelua täydessä taisteluvarustuksessa eikä verkkareissa. Ajatuksia herättävä ketju, kiitos.
-Mortui vivos docent-
ZTH:lta hemmetin hyvä pointti. Uusi lähinahisteluopas lieneekin tehty REMF esikuntasankareille...
Infaterie Königin aller Waffen artillery eto Bog dlya voinu if you are not cheatin` you`re not trying
Eikö suurinta musiikkia maailmassa ole tykkien jyly kun ne pysäyttävät vihollisen synnyinmaan porteilla.
Minun mielestäni kyseinen opas ei ole pöllömpi lainkaan. Kannattaa kerrata mitä siellä lukee varsinkin ensimmäisellä kahdellakymmenellä sivulla.
Esimerkiksi sivulla 15:
"Lähitaistelussa pyritään vaikuttamaanvihollisen arkoihin ruumiinosiin. Pääasiallisia vaikutuskohteita ovat:
1. silmät 2. kasvot ja kaula 3. sukupuolielimet 4. vatsan pehmeät alueet 5. sääret ja polvet 6. nivelet
Vaikutuskohteet vähenevät huomattavasti vihollisen ollessa henkilökohtaisessa suoja- ja taisteluvarustuksessa. Suojaliivi, kypärä, taktiset suojalasit ja muu varustus rajoittavat tehokkaita vaikutuskohteita. Käytännössä taistelijalla jää suojatta kasvot, sukupuolielimet sekä sääret ja polvet."
Meillä on täällä tulossa treenejä jotka vedetään maastopuvussa, maihareissa, raskaissa luotiliiveissä ja nahkahanskat kädessä. Siinä voi vain todeta, että mitkään jeet-jitsut eivät kerta kaikkiaan toimi.
Toisen maailmansodan aikaan pääasiallisia kohteita oli kaula, munat ja alavatsa, että unohtiko joku tässä välissä tuonkin opetuksen
Keep your faith in God, but keep your powder dry. -Oliver Cromwell -
Meillä on täällä tulossa treenejä jotka vedetään maastopuvussa, maihareissa, raskaissa luotiliiveissä ja nahkahanskat kädessä. Siinä voi vain todeta, että mitkään jeet-jitsut eivät kerta kaikkiaan toimi.
- Jotensakin näin on kuten kumiassu kertoili..Nyky taistelijan varusteet on sitä luokkaa että lähitaistelussa on kasvot se mikä on kaikkein suojaamattomin alue. pistoolilla nappi ottaan se on varmin tapa jijutsut ei päde jos vihulainen ei ole verkkareissa iltalenkillä.Sillä taistelija pareittain liikutaan yleensä , vaikeeta siinä on lapiolla tai veitsellä mitään tehdä..( tämä siis tosi tilanteessa kentällä )... * Nähdään*....
vk-harakka 19.12.2007, 20:17:45 Joulua odotellessa. Näytti olevan lähikaupan laarit täynnä kinkkuja, no mikseipä olisi.
imagine 19.12.2007, 18:38:46 Jos tuommoisen välttämättä haluaa niin hinta on viisi tonnia. Mitäs resrviläinen sillä tekee? Tuskin kiinnostaa poliisejakaan. Tai tietenkin kaikki kiva kiinnostaa mutta ei tuosta mitään käytännön hyötyä ole.
Tiedustelija 19.12.2007, 17:53:56 Voi olla ettei tuo Corner-Shot ainakaan paranna Glockin jo vakionakin venyvää laukasua
Naiskorppi 19.12.2007, 17:52:00 baikal: Täällä on taas miesopettajia enemmistö kyseessä kun on ammattiopisto ei peruskoulu.
Tsippo 19.12.2007, 17:28:48 Käyn usein lämpökuvauksilla kouluissa. Joudun usein puuttumaan kuriin kun ei kestä kattoa ja kuunnella lasten käyttäytymistä. Kiusaamisiinkin saa puuttua melkein joka käynnillä. Lasten koulukäyttäytymisessä on huima ero kun ajaa hesasta tunnin pohjoiseen. Jos samassa suhteessa lapset kiltteytyy niin ne on Kemin kohdalla jo enkeleitä.
Schassen 19.12.2007, 17:24:03 Joo mielenkiintosta että tossa verrattiin corner-shotia arskaan... pääsinkö oikeaan käsitykseen että toi oli vain lisälaite johon pistooli kiinnitettiin? Jos on kiinteä yhtenäinen paketti niin enpä näe kyllä täällä hirmusti tarpeita tolle.
(mää olin haka miekan ja tikarin yhteiskäytössä).
) ja nyrkkeilyä harrastelleena vastaan ihan oikeaa lähitaistelua harjoitellut vihollinen. Tilanne ei suosi kumpaakaan, eli lähitaistelu alkaa kunnon länkkäri ja hollywood tyyliin. Purenko nurmea automaattisesti ensimmäisen sekunnin jälkeen vai onko minulla mahdollisuuksia jopa peitota vastustaja (jopa tuurilla)? Kättäpidempänä rynkyt joissa ei patruunoita, lapio ja pistin/puukko?
) mutta seuraava onkin sitten selvästi hyökkäävämpi.
.
