Varusmiesliitto haluaa uudistaa kutsuntajärjestelmän. Liiton esityksessä ehdotetaan monipäiväisiä kutsuntoja, joissa suoritettaisiin kattava fyysistä ja henkistä hyvinvointia mittaava tarkastus.
Varusmiesliiton lauantaina valitun uuden puheenjohtajan Kalle Meriön mielestä kutsunnoissa ei nykymuodossaan ehditä välittää tarpeeksi tietoa varuskuntaelämästä ja tulevasta palveluksesta.
"Laajennetuissa kutsunnoissa käytäisiin terveystarkastuksen jälkeen kattava kuntotesti ja mitattaisiin nuorten henkisen kantin kestävyyttä aikaisen herätyksen ja käskytettävänä olemisen kautta", Meriö toteaa.
Varusmiesliitto uskoo, että uusituilla kutsunnoilla voitaisiin vähentää asepalveluksen keskeytysten määrää. "
No voi rähmä. Pullamössöistä yms. on puhetta ollut ennenkin, saapumiserä toisensa jälkeen on aina päässyt helpommalla kuin edellinen jne. Mutta tällainen kyllä alkaa mennä yli minun ymmärrykseni. Kuinka paljon on siitä kuuluisasta suomalaisesta sisusta jäljellä jos varusmiesten palveluksen keskeyttäminen aiheutuu aikaisista herätyksistä ja käskytettävänä olemisesta?
Onko pakko jos ei halua? Haluan siviiliin jos täällä ei saa nukkua aamulla pitkään ja joutuu tottelemaan käskyjä ja tekemään asioita joita ei halua. Voi hellanduudelis sentään. Mihin tämä maa ja kansa onkaan menossa? ...Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä...
Serkkuni lopetti armeijan käymisen ja lähti sivariin, olisko ollut TJ 20...ei pää kestänyt. Ei paljoa vanhemmilta sympatioita herunut, mm. isä ei puhunut pojalle moneen viikkoon.
Jos pojilla ei pää kestä armeijassa puolta vuotta, miten sitten työelämässä?
No voi rähmä. Pullamössöistä yms. on puhetta ollut ennenkin, saapumiserä toisensa jälkeen on aina päässyt helpommalla kuin edellinen jne. Mutta tällainen kyllä alkaa mennä yli minun ymmärrykseni. Kuinka paljon on siitä kuuluisasta suomalaisesta sisusta jäljellä jos varusmiesten palveluksen keskeyttäminen aiheutuu aikaisista herätyksistä ja käskytettävänä olemisesta?
Ehkä ongelma ei ole pelkästään tämä kurinalaisen armeijaelämän ja hemmotellun siviilin yhteentörmäys. Siitä kyllä selviää, jos henkinen sietokyky on valmiiksi kunnossa. Itse muistan, että klo 11.30 toisena palveluspäivänä mietin: "Jos tämä tällaisena jatkuu, menen varmasti sekaisin." Ehkä menin, sillä tuon jälkeen olo helpottui ihmeesti ja kuriin alkoi tottua eikä vastaavaa pohdintaa tullut mieleen enää koskaan.
Suomessa henkiset ongelmat ovat lisääntyneet tasaisesti koko laman jälkeisen ajan. Syitä ei tarvitse hakea kaukaa: syrjäytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen johtavat siihen, että rikkinäisten, päihteitten vaivaamien kotien lapset saavat elämäänsä hyvin heikot eväät. Ns. "kunnon kotienkin" lapset jäävät usein heitteille, kun vanhempien ura ja työelämän paineet syövät aikaa kasvatustyöltä. Koululla ei ole resursseja vastata näihin ongelmiin, ei myöskään sosiaalityöllä.
Jos varusmiehet eivät selviä armeijasta, on vika yhteiskunnassamme, ei varusmiehissä. Nuoret ovat kasvaneet siinä yhteiskunnassa, jota me rakennamme. Meillä on vastuu.
Tykistön tehtävänä on 1) jalkaväen taistelun tukeminen maa- ja meriammunnoin 2) tarvittaessa taistelu jalkaväen tapaan 3) sissitoiminta
Jos pojilla ei pää kestä armeijassa puolta vuotta, miten sitten työelämässä?
Ehkä vikana onkin kilpailu- ja tuloskeskeinen työelämä, jossa poltetaan loppuun moni ihminen. Millaisiksi heidän lapsensa kasvavat?
Tykistön tehtävänä on 1) jalkaväen taistelun tukeminen maa- ja meriammunnoin 2) tarvittaessa taistelu jalkaväen tapaan 3) sissitoiminta
Ehkä ongelma ei ole pelkästään tämä kurinalaisen armeijaelämän ja hemmotellun siviilin yhteentörmäys. Siitä kyllä selviää, jos henkinen sietokyky on valmiiksi kunnossa. Itse muistan, että klo 11.30 toisena palveluspäivänä mietin: "Jos tämä tällaisena jatkuu, menen varmasti sekaisin." Ehkä menin, sillä tuon jälkeen olo helpottui ihmeesti ja kuriin alkoi tottua eikä vastaavaa pohdintaa tullut mieleen enää koskaan.
Suomessa henkiset ongelmat ovat lisääntyneet tasaisesti koko laman jälkeisen ajan. Syitä ei tarvitse hakea kaukaa: syrjäytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen johtavat siihen, että rikkinäisten, päihteitten vaivaamien kotien lapset saavat elämäänsä hyvin heikot eväät. Ns. "kunnon kotienkin" lapset jäävät usein heitteille, kun vanhempien ura ja työelämän paineet syövät aikaa kasvatustyöltä. Koululla ei ole resursseja vastata näihin ongelmiin, ei myöskään sosiaalityöllä.
Jos varusmiehet eivät selviä armeijasta, on vika yhteiskunnassamme, ei varusmiehissä. Nuoret ovat kasvaneet siinä yhteiskunnassa, jota me rakennamme. Meillä on vastuu.
Asiaa kirjoitit. Itse olen pienen koululaisen isänä yrittänyt pitää "palvelusohjesäännöstä" kiinni sen verran että lapsi ymmärtää tietyt elämän realiteetit. Huone siivotaan ja läksyt tehdään tai sitten tingitään "kivasta". Toki tämä johtaa siihen, että välillä tulle "itkua ja hammastenkiristystä" mutta uskon kuitenkin olevani oikeilla linjoilla. Monesti olisi paljon helpompaa olla lasten kanssa "hyvää kaveria", mutta minun linjani on "sotilaallisempi".
Minulla aikanani oli sodan käyneeseen isoisään sen verran läheiset suhteet, etten edes olisi kehdannut tehdä muunlaista ratkaisua kuin varusmiespalveluksen käyminen ja alokasaikana kysymykseen mahdollisesta johtajakoulutuksesta oli helppo vastata että totta h**vetissä jos kerran faijakin on RUK:n käynyt. Ja nykyään minun lisäkseni myös pikkuveljeni.
Yhteiskunnalle ja koululaitokselle asetetaan nykyisin aivan liikaa vastuuta asioista, jotka oikeasti kuuluvat vanhemmille. Tiedän sen, koska olen monesti keskustellut asiasta ison yläasteen koulun rehtorin kanssa. Tilanteessa, joka tuntuu joskus omalla kohdalla vaikealta ei kuitenkaan voi edes käsittää niitä vaikeuksia joita toiset vanhemmat joutuvat (omasta syystään?) kokemaan.
Toki oma lapsuus vaikuttaa suuresti myös käyttäytymiseen kasvattajana. Mutta yhteiskuntakin muuttuu ja samoin sen antamat vaikutteet. Koulun joulujuhlissa huomasin, että nykyisin avustajina on "kaikenlaista pitkätukkavipeltäjää" mutta niissäkin vaikutti olevan ihan täyspäistä porukkaa vaikka itse olisin konservatiivina ensi näkemältä tuominnut monet jonnekin "puunhalaajakomppaniaan". Eli täytyy meidän vanhojen partojenkin näemmä sopeutua maailman muuttumiseen. Osalle porukkaa täytyy ulkoisesta olemuksesta huolimatta
...Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä...
Mielestäni ei välttämättä huono idea. Toki tuosta tulee kustannuksia kutsuntoihin, mutta vastaavasti mahdollisia säästöjä niiden osalta joita ei viedä turhaan kassulle keskeyttämään palvelustaan varsinaisesn palveluksen alkaessa. Mielipiteeni on että yhteiskunta on riisunut liikaa auktoriteettia vanhemmilta ja opettajilta. Meistä on tullut liian pehmietä ja humaaneja. Nuoria ymmärretään liikaa. Siksi heillä on hämärtynyt oikean ja väärän rajan ja vastuun ja velvollisuuden käsitteet. Epämieluisia asioita kun ei ole tarvinnut tehdä. Yksityisyys on korostunut ja sosiaalisuus ja yhteisöllisyys sekä yhdessä tekeminen on vähentynyt. Ei koiraakaan saa koulutettua pelkästään puhumalla sille lempeästi. Sekin oppii vastoinkäymisten ja kivun kautta. Se oppii myös kunnioittamaan vahvempaansa. Myös nykynuoriso oppii sen ettei heidän sääntöjen rikkomisistaan tule juuri minkäänlaisia sanktioita. Äkkiäkös siinä oppii punnitsemaan että onko rikkomuksen hyöty suurempi kuin kiinnijäämisen haitta ja väärinkäyttämään omia oikeuksiaan. Auktoriteetteja ei tarvi kunnioittaa jos siitä ei ole mitään hyötyä itselle. Samaan aikaan tulee tätä uutta nykyaikaista itsekeskeistä auktoritonta mallia, eko-humanismia ja vanhempaa moraalikäsitystä piilosyöttäviä ohjelmia netistä ja telkusta tuntikaupalla vuorokaudessa aivojen käsiteltäväksi. Vähemmästäkin menevät sekaisin. Sitten tälläinen jo valmiiksi hämmentynyt pallero lyödään inttiin perinteisen kuri ja moraalikäsityksen maailmaan. Yhtäkkiä edessä onkin auktoriteetteja joita pitäisi totella ja kunnioittaa. Tulee velvollisuuksia ja vastuita. Vapauksia ja oikeuksia onkin siviilielämää vähemmän. Joutuu mahdollisesti ensimmäistä kertaa nukkumaan muiden kanssa samassa huoneessa. Ryhmässä toimimisesta ei olekaan kokemusta. Ja kun palvelukseen tullaan jo valmiiksi väärällä asenteella ( "mua ei komennella", "vittu tää on tyhmää", "ei tässä oo mitään järkee", "pelottaa tää koko homma" jne) niin keskyttämisiä tulee. Siihen vielä fyysisen puolen pettäminen, kännykkäriippuvuus ja nettiaddiktio, niin hyvin menee. Kolmen päivän kutsunnat saattaisi olla monelle elämän ensimmäinen tämän kaltainen kokemus. Ennen oli kaikenmoisia leirejä, kerhoja jne. Urheilijat asuivat koulumajoituksissa matkoillaan. Leluja, urheiluvälineitä, muita tarvikkeita jouduttiin jakamaan useamman käyttäjän kesken. Kaikki sellainen kehitti vastaanottamaan noita intin tuomia muutoksia. Nykyään nuoret istuvat lähinnä tietokoneellaan (omalla tottakai) omassa huoneessaan tai katsovat omaa televisiotaan. Monet perinteiset kerhot ja leirit ovat kuolleet sukupuuttoon. Urheilijat asuvat jo melko nuorena hotelleissa tai vastaavissa (kahden-kolmen hengen huoneissa). Jos valmentaja sanoo pahasti vaihdetaan seuraa tai lopetetaan. Vika siis selvästi on yhteiskunnassa. Onko yhteiskuntaa korjattava? Vai muutettava inttiä yhteensopivammaksi yhteiskuntaan? jos jälkimmäinen, niin kykeneekö se enää tehtäävänsä? Mitä muutos maksaa? Ovatko moiset muutokset yhteiskunnassa yleensä ottaen edes mahdollisia? Miten ja mitä moiset muutokset sitten olisivat yhteiskunnassa tai armeijassa? Loppujen lopuksi on helppo kirota netissä nykytilaa. On myös kohtuullsien helppoa hakea syitä nykytilanteeseen päätymiseksi. Syylinenkin löytyy helposti peilistä. Asiantilan korjaaminen sitten onkin jo vaikeampaa. Varusmiesliiton ehdotus on edes yksi mahdollinen malli jolla voisi edes yrittää tehdä jotain. Onko muualta tullut edes ehdotuksia?
Ei yhtään hullumpi idea, vaikka en ole viellä Inttiin asti päässytkään. Se olisi vuorossa parin kesän päästä ja aion selvitä loppuun sen olen päättäny, vaikka naama irveessä.
Yhteiskunta on muuttunut. Olihan tästä merkkejä jo 90-luvun alussa. Varumiespalveluksen aikana tuli kasarmille "lomatupa" joka oli tarkoitettu niille varusmiehille joilla ei ollut paikkaa mihin mennä lomillaan... Myöhemminhän lakia muutettiin niin, että perheettömätkin saattoivat saada avustusta vuokrakämppään.
Voidaankin sanoa, että kaikilla suomalaisilla ei välttämättä samanlaista nuoruuskokemusta. Toiselle kahdeksantoistavuotispäivä tarkoittaa sitä, että yöpöydältä löytyy aamulla bemarin avaimet. Täytyyhän nyt aikuisella olla auto, ei pelkällä moottoripyörällä pärjää! Toiselle taas krapulainen äiti ilmoittaa "Ollaan Jarmon kanssa mietitty, että saat lähteä. Kerää kamasi laatikoihin. Voit hakea ne sitten kun saat asuntolapaikan..."
Kumpikaan yllämainittu ihmistyyppi tuskin on otollista ainesta asevelvollisuusarmeijalle. Eri syistä, mutta kuitenkin. Nyky yhteiskunnasta löytyy niin syrjätyneitä kuin pumpulissa kasvaneitakin. Poliittisten näkemysten kirjokin on huomattavasti laajempi kuin 80-luvun maaseudulla. Yhteinen arvopohja on hitaasti ja varmasti murentunut ja osa yhteiskuntamme vaikuttajista on jopa koettanut sitä tietoisesti mädättää. Sotien perintö ei enää velvoita. Urbanisoituneelle väestölle intin keskeyttäminen ei ole enää häpeä. Brysselissä, sossussa ja mäkkärissä ei sotilaspassia kysellä!
Kyllä yhteiskuntamme syytää paljon rahaa epäolennaisimpiinkin kohteisiin. Ellei meillä ole varaa esitettyyn kolmen päivän kutsuntatilaisuusmalliin tai edes sen kokeiluun niin huonostipa menee.
Näen asiassa oikeastaan vain hyviä puolia, esimerkkeinä seuraavat: Tiukempi esikarsintaseula parantaa palvelukseen astuvien motivaatiota. Kutsunnoissa karsittujen kuntoutusmahdollisuuksien esiselvittäminen.
Infaterie Königin aller Waffen artillery eto Bog dlya voinu Invasion, War, Famine and Death
Eikö suurinta musiikkia maailmassa ole tykkien jyly kun ne pysäyttävät vihollisen synnyinmaan porteilla.
En usko että monipäiväiset kutsunnat tulee toteutumaan. Ei siinä sen enempää pysty mittaamaan samaa mitä eri varuskunnissa/Pv:ssa tullaan vaatimaan. Ja jos näin ihmeellisesti tapahtuisi, niin keskeyttämis prosentti laskisi kyllä, mutta samalla vähenisi prosentti jonka varusmiespalvelus käydään. Sairaalat ja vanhainkodit pursuilisivat sivareista.
Ne jotka aikanani keskeyttivät sillä syyllä että "pää ei vain kestä", en usko että tulevat kunnolla elämässä eteenpäin pärjäämään. Ellei muori ole aamulla keittämässä puuroa (klo:11.30) ja solmimassa kengän-nauhoja että pääsee paikalliseen tietokone tapahtumaan isän kyydillä 32vuotiaana.
Toki ymmärrän niitä, joilla syy oli fyysinen.
[ Muokattu 02.02.2009, 21:42:16 ] -Suuri on rumaa, ruma on kaunista-
Kyllä yhteiskuntamme syytää paljon rahaa epäolennaisimpiinkin kohteisiin. Ellei meillä ole varaa esitettyyn kolmen päivän kutsuntatilaisuusmalliin tai edes sen kokeiluun niin huonostipa menee.
Näen asiassa oikeastaan vain hyviä puolia, esimerkkeinä seuraavat: Tiukempi esikarsintaseula parantaa palvelukseen astuvien motivaatiota. Kutsunnoissa karsittujen kuntoutusmahdollisuuksien esiselvittäminen.
Tästä mielipiteestä olen osittain samaa mieltä.
Jos monipäiväinen kutsuntatilaisuus olisi vapaaehtoinen erillinen (normaalien kutsuntojen lisäksi), eri joukko-osastoihin.
-Suuri on rumaa, ruma on kaunista-
. Ja jos näin ihmeellisesti tapahtuisi, niin keskeyttämis prosentti laskisi kyllä, mutta samalla vähenisi prosentti jonka varusmiespalvelus käydään. Sairaalat ja vanhainkodit pursuilesivat sivareista.
Keskeyttäjistäkin suuri osa palaa palvelukseen parin vuoden päästä. Sivariin lähtijöiden määrä saattaisi keskeyttäneiden osuudesta laskea, kun intin arki ei tule yllätyksenä, vaan siihen totuteltaisiin pintapuolisesti jo kutsunnoissa. Myös liikuntakoulutuksen järjestäminen helpottuisi, kun ei alokkaana tarvisisi odotella pahimmillaan viikkoja lääkärintarkastusta vaan mentäisiin kutsuntatarkastuksen nojalla jo kevyttä liikuntaa heti alusta asti. Asenneongelmaiset saataisiin karsittua jo kutsunnoissa tehokkaammin (eikö sivariinkin voi määrätä?). PV:n tavoitteena muuten taitaa ollakin, että ikäluokan miehistä noin 70% kävisi palveluksen.
baikali: tyhjäsi rektaalistaan käsin suolensa naiskorppi kirjoitti: Lattialle en usko kusseeni kuin kovassa kännissä ...koska luulin olevani vessassa. MOTO AU kirjoitti: Itse pyyhkisin perseeseni sen käskyn jossa KÄSKETTÄISIIN miehistöön. Imagine kirjoitti: Tulee sellainen sopusuhtainen arjalainen kroppa eikä mikään hulkki. juhapar kirjoitti: Me lopetamme nämä sentimentaaliset höpötykset Imaginen kanssa ja siirrymme asialinjalle. I.H.S. kirjoitti: Ikävä kyllä merivoimat on typerästi varautunut vain lähinnä Suomen puolustamiseen. Tsippo kirjoitti: onneksi enemmistön mielipide voittaa. Minä ja Jeesus ollaan enemmistö.
. Ja jos näin ihmeellisesti tapahtuisi, niin keskeyttämis prosentti laskisi kyllä, mutta samalla vähenisi prosentti jonka varusmiespalvelus käydään. Sairaalat ja vanhainkodit pursuilesivat sivareista.
Keskeyttäjistäkin suuri osa palaa palvelukseen parin vuoden päästä. Sivariin lähtijöiden määrä saattaisi keskeyttäneiden osuudesta laskea, kun intin arki ei tule yllätyksenä, vaan siihen totuteltaisiin pintapuolisesti jo kutsunnoissa. Myös liikuntakoulutuksen järjestäminen helpottuisi, kun ei alokkaana tarvisisi odotella pahimmillaan viikkoja lääkärintarkastusta vaan mentäisiin kutsuntatarkastuksen nojalla jo kevyttä liikuntaa heti alusta asti. Asenneongelmaiset saataisiin karsittua jo kutsunnoissa tehokkaammin (eikö sivariinkin voi määrätä?). PV:n tavoitteena muuten taitaa ollakin, että ikäluokan miehistä noin 70% kävisi palveluksen.
Haluaisin tietää mistä löytyy se fakta jolla uskotellaan että suurin osa palaa palvelukseen?
Siinä kyllä osut mielestäni oikeaan, että mentäisiin kutsuntatarkastuksen nojalla jo kevyttä liikuntaa heti alusta asti.
Haluaisin tietää mistä löytyy se fakta jolla uskotellaan että suurin osa palaa palvelukseen?
Suuri osa != suurin osa!
Näitä oli omassa joukkueessani useita, jotka tulivat kesken palveluksen jatkamaan tai kotiutuivat paria viikkoa aikaisemmin. Siviilielämässä on tullut vastaan useita tuttuja, joilla on ollut tai on parhaillaan päällä E-luokka. Yhtä vaille kaikki tuntemani palveluksesta vapautetut saivat vapautuksensa jo kutsunnoissa. ja yksi vaihtoi sivariin. On tässä mun mielestä kohtuullisesti oletuspohjaa siihen, että aika moni keskeyttäjä palaa jatkamaan myöhemmin. Niitä vammojakin tulee oikeasti paljon.
Tilastotieto asiasta on varmasti olemassa, en jaksa sitä keskellä yötä alkaa kaivamaan, mutta näin perstuntumalta arvioisin että jakauma menisi aika tasan kahteen tai kolmeen osaan.
Tuollaisessa useampipäiväisessä kutsuntajärjestelyssä olisi myös se etu, että motivaation ja kunnon hieman parantuessa voitaisiin lakkauttaa maanpuolustuksellisesti täysin tyhjänpäiväiset varusmieshommat, kuten uimahallin apulaisvalvojan sijaisen apulaiset joille ei kukaan edes haaveile SA-sijoitusta. Moiseen sopii jopa sivari paremmin, mielellään niistä pitäisi päästä kokonaan eroon.
baikali: tyhjäsi rektaalistaan käsin suolensa naiskorppi kirjoitti: Lattialle en usko kusseeni kuin kovassa kännissä ...koska luulin olevani vessassa. MOTO AU kirjoitti: Itse pyyhkisin perseeseni sen käskyn jossa KÄSKETTÄISIIN miehistöön. Imagine kirjoitti: Tulee sellainen sopusuhtainen arjalainen kroppa eikä mikään hulkki. juhapar kirjoitti: Me lopetamme nämä sentimentaaliset höpötykset Imaginen kanssa ja siirrymme asialinjalle. I.H.S. kirjoitti: Ikävä kyllä merivoimat on typerästi varautunut vain lähinnä Suomen puolustamiseen. Tsippo kirjoitti: onneksi enemmistön mielipide voittaa. Minä ja Jeesus ollaan enemmistö.
. Ja jos näin ihmeellisesti tapahtuisi, niin keskeyttämis prosentti laskisi kyllä, mutta samalla vähenisi prosentti jonka varusmiespalvelus käydään. Sairaalat ja vanhainkodit pursuilesivat sivareista.
Keskeyttäjistäkin suuri osa palaa palvelukseen parin vuoden päästä. Sivariin lähtijöiden määrä saattaisi keskeyttäneiden osuudesta laskea, kun intin arki ei tule yllätyksenä, vaan siihen totuteltaisiin pintapuolisesti jo kutsunnoissa. Myös liikuntakoulutuksen järjestäminen helpottuisi, kun ei alokkaana tarvisisi odotella pahimmillaan viikkoja lääkärintarkastusta vaan mentäisiin kutsuntatarkastuksen nojalla jo kevyttä liikuntaa heti alusta asti. Asenneongelmaiset saataisiin karsittua jo kutsunnoissa tehokkaammin (eikö sivariinkin voi määrätä?). PV:n tavoitteena muuten taitaa ollakin, että ikäluokan miehistä noin 70% kävisi palveluksen.
Minä olen samaa mieltä tuosta 70 prosentista. 50 ei mielestäni ole vielä katastrofi, jos vastaavasti koulutus ja touhu saavat laadusta lisäarvoa. Laatu ja laatu, en tiedä sitten.
Tästä kehityksestä puuttuu enää tietty se, että fiksuimmat individualistit kylmästi laskelmoivat inttiajan turhaksi ja jatkavat kouluaan keskeytyksettä ja ottavat vuoden etumatkan verrokkeihin. Tai yrittäjien pojat paahtavat isiensä firmoissa estoitta ja katsovat intin tosi turhaksi.
Onneksi meillä on suunnitteilla naisten kutsunnat. Olemme tulossa siihen, että meillä on maailman nykyhistorian ensimmäinen amatsoniarmeija. Kun pojat ei viiti, kehtaa, haluu, ehdi, tohdi, niin tytöt pelastaa valtakulman astumalla remmiin. Saa nähdä, mistä nämä sotaisat ja pirteät tammat hommaavat miehensä, kelpaako niille nämä nysväkkeet sitten ollenkaan?
Onneksi meillä on suunnitteilla naisten kutsunnat. Olemme tulossa siihen, että meillä on maailman nykyhistorian ensimmäinen amatsoniarmeija. Kun pojat ei viiti, kehtaa, haluu, ehdi, tohdi, niin tytöt pelastaa valtakulman astumalla remmiin. Saa nähdä, mistä nämä sotaisat ja pirteät tammat hommaavat miehensä, kelpaako niille nämä nysväkkeet sitten ollenkaan?
Olen kyllä huomannut samaa, että tytöt "pelastaa" sen tulevan perheen maineen käymällä armeijan jos "perheen pää" ei ole sitä käynyt. Kyllä niille nysväkkeetkin kelpaavat. Tietää ainakin kuka kaapin paikan määrää siinä taloudessa.
Onneksi meillä on suunnitteilla naisten kutsunnat. Olemme tulossa siihen, että meillä on maailman nykyhistorian ensimmäinen amatsoniarmeija. Kun pojat ei viiti, kehtaa, haluu, ehdi, tohdi, niin tytöt pelastaa valtakulman astumalla remmiin. Saa nähdä, mistä nämä sotaisat ja pirteät tammat hommaavat miehensä, kelpaako niille nämä nysväkkeet sitten ollenkaan?
Olen kyllä huomannut samaa, että tytöt "pelastaa" sen tulevan perheen maineen käymällä armeijan jos "perheen pää" ei ole sitä käynyt. Kyllä niille nysväkkeetkin kelpaavat. Tietää ainakin kuka kaapin paikan määrää siinä taloudessa.
No hyvä sitten, on minullakin toivoa. Mutta tuo henkinen kantti, jota otsikossa tavoitellaan testattavaksi, on vähän sellainen kolmipiippuinen juttu. Miksi niin moni nykyuros ei lähde haastamaan itseään kehittämään henkistä kanttia? Armeija tuo kuitenkin kiistatta nuorelle jolpille jotain kasvatuksellista lisäarvoa. Olen huomannut näistä nuorukaisista sen, että yksistään kuudelta heräämisen pakko on paha paikka aluksi, sitten siihen totutaan ja kas, siviilissäkin se sitten siedetään. Säännölliset ruokailuajat opitaan, ja huomataan, että sitä voi syödä muutakin kuin Kebabia paikkakunnan turkkilaisessa ruokalassa iltamyöhään.
Onko mitään mahdollisuutta siihen, että armeija voisi tasoittaa tietä nykysällin käydä säällisesti inttinsä? Onko nykymuotoinen palvelustapa ajanmukainen? Voiko armeija pysyttäytyä muuttumattomana linnakkeena muun yhteiskunnan rientäessä eteenpäin? Asenteet ja kasvatus ovat muuttuneet, pitäisikö armeijan löytää keinot puhutella nykyistä ihmistä? Onko sellaista keinoa, ettei kadoteta sitä vähääkään, mitä on jäljellä tarkoituksenmukaisuudesta? Minä luulen, että on. Se vaatii kuitenkin uutta tapaa kehittää toimintoja, hakea ns. innovaatioita koulutuksen tuottamiseen ja tavoitteisiin pääsemiseen.
On helvetin helppo kätkeytyä tarkoituksenmukaisuuden varjolla wanhojen oppien ja dogmien taakse, silloin ei tarvi mitään erikoisia ponnisteluja suorittaa uuden luomiseksi. Mutta ei mitään, jatketaan vaan nykyisellään, katsotaan kymmenen vuoden kuluttua mitä laitoksesta on jäljellä. Oma veikkaukseni on: JONKUN PIENEN ERIKOISASIAN OSAAVA NATO-LIITTOKUNNAN JÄSEN, JOKA ITSENÄISENÄ JA YKSIN EI JUURI MIHINKÄÄN PYSTY VAAN ON VAIN YKSI PIKKU TEKIJÄ ISON ORGANISAATION KOKONAISUUDESSA.
Niin... Tuo Sveitsin malli minulla putkahtaa aina välillä mieleen ja salaisesti itseäni pettäen olen sitä mieltä että sitä voisi kokeilla. Toki se on nykysysteemistä niiiin kaukana että koko elinkeinoelämän ja armeijan pitäisi sopeutua siihen, eli ei tuo ihan kevytmielinen testi olisi ja riskit ovat melkoiset.
Ja jos (kaikkia) pojankloppeja ei 18-19 vuotiaana torni-touhut kiinnosta edes sitä puolta vuotta niin mites sitten että aluksi käydään parin kuukauden peruskoulutus kausi ja sitten vuosien saatossa palvellaan silloin tällöin pari viikkoa-kuukausi kerrallaan, jotta noin 9 kk kestoinen aika täyttyy? Kuinka moni jättää leikin kesken kun tyttöystävät ja työt (jopa yritys) on ja sekä tyttökaveri että pomo katselevat pahalla silmällä kun nuorimies lähtee taas palvelukseen.
No toinen tapa on ns Roåtsin tie, eli illalla saa mennä kotiin (tai vaikka hotelliin) kun palvelus loppuu. On hiusverkot ja kenties jopa yksillöllisempi kohtelu, esimiehet puhuu ja perustelee enemmän ja simputusperinteeletä koitetaan katkoa siivet. Tähän löytyy varmasti konstit, nykyinen ongelma lienee lähinnä varusmiesjohtajille suodussa/määrätyssä asemassa. Kenties ryhmänjohtajasta pitää tehdä sellainen puhemies? "on se saatanaa, että kansa on pieni"
Niin... Tuo Sveitsin malli minulla putkahtaa aina välillä mieleen ja salaisesti itseäni pettäen olen sitä mieltä että sitä voisi kokeilla. Toki se on nykysysteemistä niiiin kaukana että koko elinkeinoelämän ja armeijan pitäisi sopeutua siihen, eli ei tuo ihan kevytmielinen testi olisi ja riskit ovat melkoiset.
Ja jos (kaikkia) pojankloppeja ei 18-19 vuotiaana torni-touhut kiinnosta edes sitä puolta vuotta niin mites sitten että aluksi käydään parin kuukauden peruskoulutus kausi ja sitten vuosien saatossa palvellaan silloin tällöin pari viikkoa-kuukausi kerrallaan, jotta noin 9 kk kestoinen aika täyttyy? Kuinka moni jättää leikin kesken kun tyttöystävät ja työt (jopa yritys) on ja sekä tyttökaveri että pomo katselevat pahalla silmällä kun nuorimies lähtee taas palvelukseen.
No toinen tapa on ns Roåtsin tie, eli illalla saa mennä kotiin (tai vaikka hotelliin) kun palvelus loppuu. On hiusverkot ja kenties jopa yksillöllisempi kohtelu, esimiehet puhuu ja perustelee enemmän ja simputusperinteeletä koitetaan katkoa siivet. Tähän löytyy varmasti konstit, nykyinen ongelma lienee lähinnä varusmiesjohtajille suodussa/määrätyssä asemassa. Kenties ryhmänjohtajasta pitää tehdä sellainen puhemies?
No second lukee ajatuksiani kuin pastori bibliaa. Tämä ikiaikainen Sveitsin malli saattaisi olla ilman muuta se "Suomenkin tie". Mutta kun se palvelus ei saa haitata elinkeinoelämää, eikä se saa katkaista työputkea, eikä se saa sitä eikä tätä. Mutta olen melko varma, että nykyeväillä päädytään Ruotsin tielle, haluttiin sitä tahi ei. Ymmärrykseni mukaan se puolet väestä pitää kuitenkin kouluttaa, että voidaan edes kohtuullisen hyvällä omatunnolla liturgiat kirjoittaa uskottavasta puolllustuksesta ja muusta.
Olemme siis samaa mieltä. Itse naureskelin kun nykyajan koulutushaasteista ryhmiä ja joukkueita tuotettaessa yksi kenraali tai eversti sanoi että kaikki on nykyään niin paljon yksilöllisempää että hankala sanoa mikä se hyvä resepti on näissä asioissa. Kuvittelin että onpahan iso herra irtaantunut todellisuudesta kun noin ympäripyöreitä puhuu... Sitten kuukauden parin päästä tajusin että itsehän minä olin ollut väärässä enkä ole tajunnut nykyajan ongelmaa.
"on se saatanaa, että kansa on pieni"
Olemme siis samaa mieltä. Itse naureskelin kun nykyajan koulutushaasteista ryhmiä ja joukkueita tuotettaessa yksi kenraali tai eversti sanoi että kaikki on nykyään niin paljon yksilöllisempää että hankala sanoa mikä se hyvä resepti on näissä asioissa. Kuvittelin että onpahan iso herra irtaantunut todellisuudesta kun noin ympäripyöreitä puhuu... Sitten kuukauden parin päästä tajusin että itsehän minä olin ollut väärässä enkä ole tajunnut nykyajan ongelmaa.
Juuri näin. Me reserviläiset, jotka suoritimme palveluksen heti kivikauden jälkeen, olemme monasti sokeita sen suhteen, miten paljon asenteet, arvot ja hlökoht. tavoitteet ovat muuttuneet. Se on aivan sama, mitä mieltä siitä ollaan, niin vain on ja on oleva.
Ajatteles vaikka sitä, että nykyään kouluttaja halaa varusmiestä cooper-tuloksesta, joka ajoi 20 vuotta sitten kundin ns. ravirinkiin. Tai kolmen viikon gines koettiin jo jonain, kaksi ei ollut mitään. Vartionakki 15 kertaa palveluksen aikana, siis silloin, kun ylipäätään oltiin varuskunnassa, oli vain "sitä paskaa". jne.jne.jne.
Itseasiassa silmäni aukesivat asialle viime vuonna, kun julkaistiin haastattelututkimus, jonka perusteella kokoomusta kannattavat nuoret olivat kaikkein nuivimpia yleisen asevelvollisuuden suhteen, viherbiiberot kakkosena. Sitten tasaisesti muut. Siis kokoomuksen nuoret. Heiltä löytyi vaihtoehtoja niin vapaaehtoiseen armeijaan kuin palkka-armeijaankin. Jos kehitys on jo nyt tämä, niin mitä se on viiden-kymmenen vuoden sisällä? Ei haluu, ehdi, viitsi, jouda, kehtaa, tahdo. Noh, se on nuorison valinta, jonka kanssa kenut ja ever istit joutuvat elämään ja toimet suunnittelemaan. Mikä on lopputulema? Ruotsin malli? Norjan malli vai joku erityisolosuhteista kumpuava jösteemi, joka kenties saadaan jalkeille?
Jarppi 11.02.2009, 21:11:55 baikal... totta...Putkinen taitaapi olla suuren luokan viihdyttäjä tajuamatta sitä itse.
baikal 11.02.2009, 20:45:55 Jarppi, en osaa käyttää hymiöitä aina. Minusta moni kirjoittaja tällä alalla omaa viihdyttäjän kykyjä. Minä ainakin nauran usein. Marsalkka oli oman lajinsa virtuoosi, tyylissään. Putkinen omansa.
Jarppi 11.02.2009, 20:38:03 Enpä ole kertaakaan lukenut Putkisen kirjoittaneen ilman asenteellisuutta.
JOKO 11.02.2009, 17:21:58 Mistä Putkisen höpinät löytyy?
baikal 11.02.2009, 17:04:56 Punainen Chesterfield edelleen ja Mallu siivittävät ajatustani. Lue nyt kunnas, ilo lukea tekstiä, jonka joka ainoa virke tähtää tiettyyn lopputulemaan.
kunnas 11.02.2009, 17:01:15 Baikal. sitä on taidettu poltella muutakin kuin pelkästään kevyt savukkeita?
baikal 11.02.2009, 16:56:10 Juhani Putkisella on muuten Painavaa tekstiä Georgian sodasta. Ja ilman asenteellisuutta.
