Saksalaista laatukamaa oleva Carniwhore saapui Suomen maaperälle 23.2.'07. Pakkasta oli mittarissa rapeat kolmisenkymmentä astetta eikä rankkoihin luonnonoloihin tottumaton tamma ollut tilanteeseensa läheskään tyytyväinen. Hakiessamme Carnia Turusta olimme varautuneet hankalaan paluumatkaan, mutta mikään ei yksinkertaisesti voinut valmistaa meitä siihen, mitä oli tulossa. Tamma oli suunniltaan kun se pääsi lentokoneesta, kaksi isokoista kihoa oli taluttelemassa tammaa molemmin puolin ja silti se huitoi kuin hullu ympäri pihaa. Lastaukseen kului aikaa enemmän kuin tarpeeksi ja olimme tyytyväisiä kun lopulta saimme tämä raivottaren traileriin yhtenä kappaleena.
Saksassa varttunut Carni tuli pienimuotoista hevosbisnestä pyörittävältä Travis Krakrowilta, joka on kotimaassaan laajalti tunnettu laatuhevosten jalostaja. Ympäri Eurooppaa huippuratsastajat tuovat hänelle hevosiaan koulutukseen ja myytävissä olevat varsat menevät kuin kuumille kiville. Krakrow oli aluksi vastahakoinen päästämään tammaa muuttamaan ulkomaille, mutta pitkien puhelinsoittojen ja kasvotusten käytyjen keskusteluiden jälkeen mies vakuuttui siitä, että Carnin tulevaisuus olisi Suomessa.
Aamulla tallin oven aukaistuaan ensimmäinen ääni joka tavoittaa kuulijan korvan on Carniwhoren lämmin ja lempeä tervetualiais hörähdys. Kärsimätön, mutta utelias tamma tunkee mielellään turpansa mieli-ihmisensä kainaloon hakien läheisyyden tunnetta. Rehut tämä mamma tahtoo tottavie saada ensimmäisenä, muuten seurauksena on epämiellyttävä pauke Carnin karsinan suunnilta. Karsinassa tamma on nöyrä ja kunnioittaa ihmisiä, se ei käy päälle, mutta hätääntyy jos se jätetään viimeiseksi talliin odottamaan tarhaan pääsyä. Tällöin tamma yleensä päästää ilmoille kimakan hirnahduksen ja puskee karsinan ovea vasten kuin hengenhädässä, jolloin hoitajan on entistäkin vaikeampi rahdata pikkuneitiä ulkosalle. Suurista peltokoneista tamma ei perusta lainkaan, vaan pyörii taluttaessa väkkärän lailla selllaisen ollessa lähettyvillä ja käynnissä hyrräten. Taluttajan on syytä muistaa Carnia laitumelle taluttaessaan tamman olevan toivoton hätähousu ja yrittävän rynniuä viimeiset metrit avoimesta portista kohti vapautta. Luottamusta Carni osoittaa ihmiselle, joka saa pyydystää sen iltahämärissä tarhasta ilman suurempia sirkusteluita. Muussa tapauksessa tamma kääntää takamustaan ja vetää korvansa niskaan, ilmoittaen olevansa vastahakoinen luopumaan vapaudstaan, edes iltarehujen tähden. Tallissa pimu on hiljaista sorttia, harjauspaikalla asiallisesti käyttäytyvä tamma on mukava ja ripeähoitoinen pakkaus. Varusteet tammalle saadaan ylle ilman ongelmia, koskaan Carni ei ole vastustanut kuolamien ottamista tai pullistellut satulavyötä kiristettäessä.
"Nopeasti selkään sieltä vätys, ei tässä koko päivää jouda seisoskelemaan!" Oli sitten päivä millaine tahansa on Carnilla aina yhtä kiire saada ratsastaja selkäänsä ja päästä suorittamaan päivän tehtävät. Tamma ei ratsastajalleen paljoa armoa suo kun tämä yrittää kavuta satulaan. Ripeys on valttia tässä lajissa, sillä tamma väistelee minkä ennättää, kuin testatakseen ratsastajansa taitoja. Avustaja ei tässä kohtaa olekaan ollenkaan huono valinta, sillä tamman selkään on jo huomattavasti helpompi kavuta kun joku roikkuu sen pääpuolessa rauhoittamassa innokasta ratsua. Työnsä Carni hoitaa aina parhaiden kykyjensä mukaan, työ on sille työtä eikä silloin joudeta jolkottelemaan kuin sunnuntaikävelyllä. Neiti kulkee kauniisti kevyillä avuilla ja kieltämättä ylväs näky onkin oikein ratsastettuna. Itsepäinen tamma ei ole, ratsastajaansa orjamaisesti totteleva Carni hoitaa mitä omituisemmatkin kuviot mitä ratsastaja siltä vain keksii pyytää. Maastoillessa ei tarvitse pelätä tamman riistäytyvän hallinnasta ja vaikka joskus pitkillä laukkasuorilla Carnin kanssa päättäisikin irrotella oikein kunnolla, on tammalla jarrut aina yhtä helposti löydettävissä.
Kilpaillessa tamma on kylmäpäinen ja varsin rauhallinen, lämmittelyssä tamma keskittyy ratsastajaansa eikä kahakoimaan muiden ratsukoiden kanssa. Kaunisliikkeinen pikkuneiti on varsin sydäntä liikuttava näky ponnistellessaan kouluohjelman läpi noudattaen ratsastajansa ohjeita. Menestys Carniwhoren kanssa ei siis riipu tamman taidoista vaan siitä, mitä ratsastaja siltä rohkenee pyytää.
i. Crown Of Horns evm tummanruunikko, 170 cm holst
Travis Krakrow. Mies, joka on yksi Saksan tunnetuimmista kouluratsastajista, puoliverikasvattista ja maajoukkueen valmentajista. Krakrow on todella tiennyt mitä on halunnut, kun astutti huippuratsunsa Sinatra Bluesin kokeneella jalostusoriilla. Sinatra itse on vielä parhaassa kilpailuiässä oleva ruunnikko holstein, jonka Krakrow osti aikanaan Berliinissä järjestetyssä huutokaupassa. Tapa, jolla tamma liikehti kehässä oli niin silmiinpistävä, että mies tiesi heti, mitä edessään näki. Pikaisesti esitetty tarjous tammasta upposi ja tamma lähti samana päivänä Travisin mukaan. Puolenvuoden koulutusjakson jälkeen Sinatra olikin valmis ensimmäisiin kilpailuihinsa, sijoittuen tottakai kärkikolmikkoon. Tahti on jatkunut siitä päivästä lähtien samana, taso on vain noussut. Tällä hetkellä parivaljakko on yksi maansa parhaista kouluratsuista.
Sinatran sukujuuret eivät ole oikeastaan mistään kotoisin, isä Voodoo nyt sentään kansallisella tasolla kilpaillut, emä muutaman kerran elämäsään pienissä epävirallisissa lähdöissä startannut harrasteratsu. Niin kuin sanonta kuuluu, kaikki hyvä tulee isältä ja huono äidiltä, tässä tapauksessa se pitää prikulleen paikkansa. Voodoon jälkikasvusta voidaan taasen sanoa sen verran, että nämä ovat menestyneet kilparadoilla hyvinkin vaihtelevasti, joten orin periyttämiskyky ei ole ollut huippuluokkaa, pikemminkin tuurin kauppaa. Guillotine, kuten jo edellä tuli mainittua, on tukitavallinen puskaratsu. Tämä punaruunikko varsin pienikokoinen tyttönen on varsonut muutamaan otteeseen tavallisista pulliasoreista, eikä Guillotinen jälkikasvussa pahemmin menestyjiä esiinny, vahvana poikkeuksena on tosin Sinatra.
Voodoon vanhemmat ovat saksalaisissa sukutauluissa harvinainen näky, sillä orin isä Blackest Of Dawn on Unkarissa asuva jalostusori, jolla ei tosin ole mainittavia saavutuksia takataskussaan. Vankkarakenteinen ori on kuitenkin rauhallinen kaveri, jota on kuvailtu järkähtämättömäksi kuin kallio. Tämä samainen piirre esiintyy myös useilla Dawnin jälkeläisistä, jotka ovat menestyneet enemminkin esteradoilla kuin koulukentillä. Rohkea luonne tosin sopiikin hyvin estehevosille, joilla ei ole varaa jäädä kyttäämään mitä eteen tuleen, vaan koko ajan on mentävä eteenpäin.
Carniwhoren isä Crown Of Horns on Krakrowin loistolöytö tammalleen siipaksi. Nykyään tämä maailmaa nähnyt grand prix taituri toimii enää vain show hevosena, matkaten ympäri Saksaa suurtapahtumiin muiden ihailtavaksi. Muun muassa Saksassa arvostetun Grand Efordin kaksinkertainen voittaja kantakirjattiin hiljattain II palkinnolle.
Toisesta polvesta löytyvät Sveitsin ylpeys Sister Sorrow, sekä raamikas punarautias herrasmies The Pentagramm. Turha on kai toitottaa, että nämä molemmat ovat Grand Prix tason kilparatsuja, Sorrow tosin viimevuosina on enää ollut yksiomaan jalostuskäytössä. Aikoinaan paljon maailmaa kiertänyt tamma on osoittautunut loistavaksi äidiksi, vaikka muuten tempperamenttia tältä kaunottarelta löytyykin. Pidemmälle isän puolen sukua tongittaessa löytyy vielä kasapäin upeita puoliverisiä, joista jokainen on jättänyt oman merkkinsä historian lehdille.
