Autumn Harmonyn putkahdettua maailmaan eräänä koleana huhtikuun aamuna, talliväki odotti innoissaan varsasta kehkeytyvän vanhempiensa luonteenpiirteitä mukailevan säyseänpuoleisen pikkuprinsessan, mutta arvaatte varmaan kuinka kävi. Perintötekiöitä suurempi vaikutus Fallin luonteeseen on ollut ympäristötekiöillä, sillä pikkutamma on saanut ensimmäisestä päivästä alkaen turhankin paljon huomiota osakseen. Kiitoksena tästä paapomisesta tallissa seisookin itsestään turhankin hyvin selvillä oleva täyteen mittaansa kasvanut tamma, joka ilmoittaa äänekkäästi koko tallihenkilökunnalle, jos jokin asia ei ole niin kuin sen mielestä pitäisi. Aloitetaanpa vaikka päivän ensitunneista: Aamukaurat. Nyt voitte rauhassa miettiä kahten kertaan, kenelle tulee tammatalliin menessä antaa ensimmäisenä pöperöt turvan eteen. Kun aamutallia suorittava työntekijä astuu ovista sisään, Fall on välittömästi kärkkymässä tämän tekemisiä ja odottaa tietysti saavansa ruuan itselleen ensimmäisenä. Muutamaan kertaan uuden työntekijän erehdyttyä viemään toiselle naiselle herkkuja, on Harmonyn raivossa ollut pitelemistä. Tamma huutaa niin että koko talli raikaa, eikä meno rauhoitu, ennen kuin ruuan lisäksi neitokainen on saanut aimo annoksen haleja ja lepertelyjä. Ruokkimisjärjestyksen unohtaneen työntekijän voi kuitenkin kuulla sadattelevan usean minuutin, aamu voi mennä heti alkuunsa täysin metsään.

Kun syömisestä on kyse, Fall ottaa toisinaan toden teolla pattiin, mutta liiallisella hellimisellä on toisaalta ollut hyvätkin puolensa. Tamma nauttii ihmisten seurassa olemisesta ja tammaa saa harjailla, talutella ja pestä niin paljon kuin sielu sietää. Fall ei tapaa kapinoida vastaan kun varusteita aletaan rainaamaan tamman niskaan, sillä tällä tytöllä on työntekoon luojan kiitos kympin asenne. Luulisi siis, että Fall on iisi nakki hoitajalle, mutta... Tyttö vaatii tottakai hoitajansa sataprosenttisen huomion. Tämän nelijalkaisen motoksi voisi sopia "niin kauan kuin hoidat minua, muille asioille ei ole aikaa". Ja näin asia on. Jos hoitajan huomio herpaantuu hetkeksikään, tyttö on täyttä päätä tekemässä pikkukiusaa ja harjapakki, varusteet ja kaikki mahdollinen irtaimisto saavat kyllä kyytiä. Fallin hoitajan onkin aina ennen tamman käsittelyyn ottamista tuotava kaikki hoitotarvikkeet ja muu tarpeellinen roina käden ulottuville, sillä Harmonya ei saa jättää yksikseen hetkeksikään.

Jos talliväki on tyrinyt Fallin opettamisessa tallitavoille, sentään ratsukoulutus on sujunut nappiin. Se kuka vain jaksaa tammaa siihen pisteeseen asti, että saa tälle varusteet niskaan ja pääsee kentälle asti ja istumaan tamman satulaan, voi olla tyytyväinen että näin teki. Vastapainoksi sille, että Harmony vaatii itselleen osoitettavan tallissa paljon huomiota, tamma puolestaan kuuntelee ratsastajan ohjeita piirun tarkasti. Kevyellä ohjasotteella käsissä pysyvää tammaa on miellyttävä ratsastaa, sillä satulassa istuvan ei tarvitse olla jatkuvalla syötöllä pidättämässä tai jännittää sitä, mitä tamman päähän seuraavaksi juolahtaa. Tamma kulkee sananmukaisesti täysin ratsastajansa talutusnuorassa, eikä nöyrästi tottelevalla tammalla ole edes haluja kapinoida vastaan.

Fallin täydellistä luottamusta ihmisiin kuvastaa hyvin myös se seikka, että eläinlääkäri saa kerta kerran jälkeen tulla tunkemaan matolääkettä suupielestä sisään ja pistelemään rokotteita. Tamman ilme on näkemisen arvoinen, kun rokotteen pistäminen kirpaisee, sillä tyttö ei voi ottaa uskoakseen, että mukava lekuri juuri pisti häntä. Ja näin käy joka kerta. Julman toimensa eläinlääkäri saa anteeksi muutamalla lohduttavalla sanalla ("tulen vasta ensi kuussa uusien rokotteiden kanssa") ja hellällä taputuksella. Harmonyn lastaus sujuu aina ongelmitta ja neitokainen suostuu kuljetattavaksi yksikseen tai muiden nelijalkaisten kanssa.

Kilpailuissa Autumn on aina varma menestyjä, sillä tamman tulokset eivät ole riippuvaisia sen hetkellisestä mielialasta (kuten joillakin tammoilla) tai osaamattomuudesta. Ongelmia ei tule myöskään ratsastajan kanssa, sillä Fall ei todellakaan ole niin sanottu yhden ihmisen hevonen, vaan satulaan voi kömpiä kuka tahansa GP-luokkia taitava kaksijalkainen. Kisa-alueen vilske tosin vaikuttaa tammaan siinä suhteessa, että vakikkoalueella tamma on melko levoton ja tallaa helposti useammat kuin yhdet varpaat alleen. Tukijoukkojen keskuudesta kuuluukin yleensä melko värikästä kiroilua, kun Fall pyörii paikallaan osaamatta päättää miten päin olisi. Kumma kyllä heti kun satulaan kapsahtaa ratsastaja, ääni kellossa muuttuu välittömästi ja Harmony on täysillä tehtävässä mukana. Kilpasuoritustaan tamma ei anna minkään pienen tai isommankaan asian häiritä, sillä joka kerta taistellaan vain voitosta.